Naamat Naamat

Naamat Naamat

Eihän se nyt silloin ala.
Joulu on paras aika ryypätä,
sanoi Naamat aina.
Eikä se silloin ala.
Naamat, naamat, aivan kuin
ihaninta asiaa maailmassa
toisteli Naamat.

Mitä meinaat jouluna tehä?
Naamat
Meinaatteko käydä jossain?
Ihan perheen kanssa…
Naamat

Äiti soitti sen työpaikalle,
pyysi heiltä
edes se antakaa, että sillä
välipäivät töitä.

Joulusta ei tule mieleen rauha,
vaan Naamat.
Tapanina, alkoi se rauha.
Naamat oli silloin yleensä jo kuollut ja kipeä.

Neljäntenä päivänä,
Naamat nousi haudastaan.
Haudasta, jonka sen Naamat
oli sille jättänyt ja lähti
töihin, kaivamaan lisää
syvyyttä sille omalle
kuopalleen.

Paskat minä niistä
paketeista, rasvaisista
ruoista.

Naamat,
tuo levoton hahmo
nuoruudessani, antoi
parhaan lahjan,
kun perinnöttä
jätti.

Olen iskä
isä
faija
Hei!
toi
Se

…..en ikinä NAAMAT.

One thought on “Naamat Naamat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 − 11 =